Ensikertalainen polkujuoksukisassa: tunnelmia Tahko Trailista

Seuraa kertomus siitä, millaisia tunnelmia entisen kilpaurheilijan ensimmäisen polkujuoksukisan ennakkovalmistautumiseen ja itse kisasuoritukseen mahtui. Lähtökohdiksi kerrottakoon kova kilpailuvietti ja hyvin vuosia paljon heikompi kunto.

3 kk ennen
Jopas Hannu (Airila) & co on taas keksinyt kiinnostavan jutun. Tässä voisi olla potentiaalia juhannuksen avaukseksi, kukakohan lähtisi mukaan?

1 kk ennen
Ainiin, on tullut ilmoittauduttua sinne Tahko Trailille tyttöjen kanssa, 23 km saattaa olla muuten aika pitkä matka. Tässä on tullut nyt kaksi viikkoa vain surffattua, täytyisiköhän vetää vetoja?

5 päivää ennen
Venlat ja Jukola menivät niin hyvin, että tässähän saattaa olla mahkuja vaikka mihin.

1 päivä ennen
Juu, ei kyllä kulje. Onkohan se 23 kilsaa oikeastikin vähän turhan pitkä.

Irock ja Amas testisetit tulivat kovaan tarpeeseen sadekelillä.
Irock ja Amas testisetit tulivat kovaan tarpeeseen sadekelillä.

4 tuntia ennen
Ulkona sataa kaatamalla ja maa lainehtii. Nyt joku kysyy aamupalapöydässämme kenen idea tämä olikaan. Painan katseen tiukasti puurolautaseeni ja mietin, että mistä tällainenkin idea ilmestyi.

10 min ennen
Sade väistyy auringon tieltä, jes! Kenkävalinta Irock tulee rokkaamaan Tahkon mutapoluilla, siinä ainakin voitan muita. Mutta hyvänen aika mikä penkka ja mitkä portaat meitä heti alussa odottaakaan…

1 km kohdalla
Jaahas, lähdin sitten kuitenkin liian kovaa näihin portaisiin, tämä harppomistekniikka jumitti jo jalat. Taitaa tulla pitkä päivä.

Suomen pisimmät portaat haastoivat.
Suomen pisimmät portaat haastoivat.

5 km kohdalla
Tuosta voisi kääntyä portaat alas maaliin. Noh, kerran tänne on tultu, kaverit houkuteltu mukaan ja kaikille tullut tätä mainostettua, niin juostaan nyt maaliin.

6 km kohdalla
Voi elämä, olis kyllä kiva puhua tälle sykekello-firmalla työskentelevälle miehelle ja muiden puheiden ohessa vaikka neuvotella uudesta kellosta, mutta en tosiaan pysty puhumaan. Meenköhän turhan kovaa?

8 km kohdalla
Noh, tänään ei oo kyllä mun päivä. Joudun kävelemään nää kaikki mäet koska jalka ei kyllä nouse mihinkään, onneksi täällä saa mennä yksin. Vai oliskohan kivempaa jos olisi seuraa?

10 km kohdalla
Onpa vaikea saada sellaista tsemppiä päälle. Vai kuuluukohan sellainen ollenkaan näin pitkiin suorituksiin saati sitten vielä pidempiin? Pitäisikö tuntua että juoksen kisaa vai että olen ennemminkin nautiskelemassa lenkillä?

11 km kohdalla
Pakko mennä puskaan. Kerta se on ensimmäinenkin mun kestävyysurheilukilpailu-uralla. Olisi pitänyt miettiä paremmin jo eilisten ruokien ja tän päivän juomien imeytymistä. Kuinkakohan tarkkaan ne prot tätä miettii?

13 km kohdalla
”Suksi, suksi, ei luista mihinkään; must on tuu-uu-llu, urheiluhuu-llu; puhu mitä puhut mut juoksemistaa älä lopeta”. Äh, miksi näissä tilanteissa pyörii aina vaan tällaset biisit mielessä… Oliskohan musiikin kuuntelu ollu hyvä idea?

15 km kohdalla
Hullu laji, miten joku jotain yli 100 km juoksuja juoksee ?! Mitäköhän kilsavauhtia ne pitää vai tartteeko sitä edes seurata?

16 km kohdalla
Siis voiko olla, että tänne kuuluu nyt voittokuulutukset tuosta vaaran yli?? Joko Pajusen Jere on maalissa???

17 km kohdalla
Olis kyllä helpompaa juosta tiellä, on tää rankkaa. Toisaalta ehkä tänään vaan nautiskelen enkä koitakaan ahdistaa itseäni fyysisesti ihan loppuun, ei se ehkä tässä olisi niin mahdollistakaan.

19 km kohdalla
Enpä oo ikinä numerolappu rinnassa edennyt näin rauhassa nautiskellen. Malttaisikohan loppuun asti tällä lailla hyvällä mielellä vai vieläköhän se jäätävä kilpailuvietti nostaa päätään?

20 km kohdalla
Enää 3 km jäljellä ja tässä päästään ylämäkeen! Kappas, tuolla edessä painelee joku mies, pakkohan se on ohittaa!

21 km kohdalla
Jes, mies jätetty! Missä seuraava saalis ohitettavaksi?

Maalissa
Huh pääsinpä maaliin! En kyllä voittanut itseäni enkä ketään muutakaan. Millaiseenkohan suoritukseen tällaisissa pidemmissä kisoissa pitää olla tyytyväinen? Pitäisikö olla ihan loppu vai saiko tämän vain nautiskella?

Annalle (oik.) naisten voitto, Tyttikin selvisi maaliin.
Annalle (oik.) naisten voitto, Tyttikin selvisi maaliin.

1 h jälkeen
Onpa outo fiilis. Lihaksisto väsähti, mutta ei siinä saanut sillä lailla puserrettua itseään ahtaalle. Ei se taida olla tarkoituskaan. Onkohan noi max 10 km matkat enemmän mun juttu vai joutuuko tätä vielä kokeilemaan paremmalla kululla ja valmistautumisella uudestaan?

3 päivää jälkeen
Missä seuraava sopiva polkujuoksukisa?
Haluan vastauksia Tahko Traililla mieleeni ilmenneisiin kysymyksiin niin tankkauksesta, vauhdista, seurasta, musiikista kuin fyysisen puserruksen asteesta, ja mikä olisikaan parempi tapa hankkia niitä kuin uusi kisa!

VJ Sarva on seuraavan kerran mukana Himos Traililla 18.8. Himoksella sekä niceTRAILISSA Tampereella 19.8. Ehkä nähdään siellä?

/Tytti Kirvesmies
Duunissa VJ:lla

 

Jukola countdown: what else is there to do in Lahti area than orienteering?

Jukola week is here: only 5 more days to go to the highlight of many orienteers’ summer. With some local knowledge of this year’s Jukola area and terrain, we will be having a proper countdown to Jukola with some insider tips. Let’s start with few tips about what else to do and see around Jukola area in case you will be having few extra days to spend in Lahti.

Lahti harbour

Take a stroll and eat an ice cream, cake, cinnamon bun or why not even a pizza in one of the cosy restaurants or cafes of the harbour with a beautiful view to the calm Vesijärvi lake.

Lahti outdoor swimming pool

Lahti Sports centre offers unique views for a swim; you can do a training or just chill at the 50-meter long pool just down at the famous Lahti ski jumping hills. In case you need warm up, take a run around the ski jumping hills and get to know the famous cross country skiing tracks (but be careful, there will be some hills there..!)

https://www.lahti.fi/palvelut/liikunta-ja-ulkoilu/uimahallit/maauimala

The Medieval Stone Church of Hollola

Only few kilometers away from Jukola competition centre you find this beautiful and worth visiting medieval stone church that is open for tourists day time every day. Just few hundred meters behind the church there is a view point called Kapatuosian mäki from where you have nice views to the surrounding lakes, fields and forests.

http://book.visitlahti.fi/en/to-do/a1142658/medieval-church-of-hollola/showdetails?filter=t%3Dhollola

Take a swim in one of the many lakes

There are many lakes to cool yourself down after your preparation training. Alone in Hollola you find many of them. One of the funniest is definitely Iso Tiilijärvi in Hollola offering a Tarzan liana: park your car to the end of Tiilijärventie, follow the path to the end of the cape and then have fun!

IMG_6531

Buy some rye bread

Finland is well-known for its dark rye bread and some of the most delicious brands come from Lahti area. So once in a supermarket, buy some of them with!

 

 

”Tarvitsenko minä suunnistuskenkiä?” – Harrastelijan lyhyt kenkäopas

Suunnistuskesän kohokohtaan Jukolaan on puolitoista viikkoa aikaa ja valmistautumisesi on jäänyt hieman viime tippaan. Olet opetellut karttamerkit ja kuullut, että kompassin tarvitset matkaan mutta sinulla ei ole hajuakaan, millä kengillä Venloja tai Jukolan-viestiä kannattaisi juosta. Tai kenties olet käynyt kevään mittaan useammillakin iltarasteilla ja todennut omat lenkkitossusi liukkaiksi ja painaviksi, mutta et kuitenkaan tiedä kannattaako yhden tapahtuman takia satsata yli sataa euroa lajin erikoiskenkiin.

Aloittelevan suunnistajan tärkeimpiin välineisiin kuuluu ehdottomasti kompassi, joka auttaa kartan suuntaamisessa oikein päin ja ohjaa pois metsästä, jos oma suunnistus hetkellisesti sekoaa. Kastuessaankin kevyet ja oksien naarmuilta suojaavat vaatteet ovat tärkeät, mutta kompassin jälkeen ehdottomasti toiseksi tärkein varuste on kuitenkin suunnistukseen sopivat kengät. Tällaiset kengät ovat pitävät, suojaavat mutta silti kevyet. Erityisen tärkeää on, että suunnistaessa käyttämäsi kenkä päästää kerran sisälle menevän veden jälleen ulos tekemättä kengästä liian painavaa, kuten esimerkiksi normaalin lenkkikengän kohdalla usein käy.

Hyvä suunnistuskenkä tarjoaa pidon myös märällä kalliolla.

Tarvitsenko siis suunnistuskenkiä? Kenkävalinta on aina maastosta ja säästä riippuvainen. Tämän vuoden Jukolassa on luvassa kangasmaastoa, jossa nastat eivät ole välttämättömät vaikkakin sateen sattuessa oiva lisä. Ensi vuoden Jukolassa Kangasalalla taas juostaan kalliomäillä, joissa nastat tuovat säällä kuin säällä lisää pitoa. Turvallisuussyistä emme suosittele suunnistamista normaaleissa juoksulenkkareissa niiden painavuuden, liukkauden ja heppoisten materiaalien takia (kangas jalkaterän sisäsyrjän kohdalla on usein hyvin ohutta ja siitä pääsee liian helposti tuikkaamaan terävät tikut läpi). Nastalliset ja hieman suojaavammat talvilenkkarit sekä maastojuoksukengät tarjoavat kuitenkin suunnistuksen erikoiskengille kakkosvaihdoehdon, mikäli suunnistus kuuluu vain satunnaisiin harrastuksiisi. Lue alta näiden kolmen kategorian plussat ja miinukset sekä meidän mallimme kustakin kategoriasta.

Yhteisenä vinkkinä vielä kenkiin kuin kenkiin: pese kenkäsi aina käytön jälkeen ja anna niiden kuivua auringolta suojassa. Suora auringonvalo nimittäin kuivattaa kenkien liimaa, jolloin edessä on ennen aikainen hajoaminen. Märässä muovipussissa säilyttäminen ei sekään tee kengille hyvää ja saa lisäksi ne haisemaan kuvottavalta. Hyvällä huollolla kengät kestävät pitkään: satunnaisen harrastelijan suunnistuskengät vuosikausia! Suunnistustauon jälkeen kutistuneet kengät saavat vesikylvystä uutta energiaa ja sujahtavat taas jalkoihisi kuin upouudet tossut.

Talvilenkkarit

+ Nastalliset lenkkarit tuovat sinulle pitoa kallioille ja ovat arvokas apu märässä metsässä
+ Kengille on käyttöä ympäri vuoden!
+ Meidän nastalenkkarimme on valmistettu materiaaleista, jotka eivät muutu liian painaviksi kastuttuaan. Vesi pääsee hyvin pois kengästä
+ Nastalenkkareidemme sisäsyrjän fitlock-ratkaisu tarjoaa niin napakkaa istuvuutta kuin suojaa risuja vastaan
+ / – Nastalenkkareissa on usein hieman vaimennusta, joka on toisaalta metsässä tarpeetonta, mutta saa polulla juokseminen tuntumaan mukavammalta
– Kaikkia nastalenkkareita ei ole suoranaisesti suunniteltu metsään vaan pikemminkin poluille. Kovassa vauhdissa ja käytössä risukkoisissa maastoissa pintamateriaalit joutuvat koville, harrastelijalle ei ongelma

VJ Sarva Xero
Talvijuoksusuosikki, joka toimii loistavasti harrastelijan suunnituskenkänä!

VJ Sarva D’vil
Hyvin kevyesti vaimennettu nastalenkkari, jonka materiaali ja rakenne on suunniteltu suunnistukseen. Usean huippusuunnistajan pehmeämpi treenikenkä.

Takakulma
Sisäsyrjän Fitlock-ratkaisu sekä tukee että suojaa.

Maastojuoksukengät

+ Pohjan karkeat nappulat ja pehmeä tarraavaa kumi tuovat loistavaa pitoa jopa märälle kalliolle
+ Maastojuoksukenkämme ovat keveitä myös kastuessaan, niitä käytetään myös swimrun-kilpailuissa. Näin ei kuitenkaan ole kaikkien markkinoilla olevien maastojuoksukenkien suhteen, eli ole tarkkana kenkiä ostaessasi
+ Kenkiemme sisäsyrjä on vahvennettu fitlockilla eli suoja teräviä oksia vastaan on taattu samoin kuin sukkamainen istuvuus
+ / – Iso osa kilpailijoidemme maastojuoksukengistä, samoin kuin meidän Amaksemme, on vaimennettu. Suunnistaessa luonto tarjoaa sinulle jo valmiiksi vaimennuksen joten käytännössä et tarvitse vaimennusta vaan saat ilman sitä jopa paremman tuntuman maastopohjaan. Vaimennus kuitenkin lisää mukavuutta kovalla alustalla juostaessa

VJ Amas
Kevyt ja ketterä maastojuoksukenkämme joka pienen vaimennuksen ansiosta sopii erityisesti heille, joiden reitit yleensä kulkevat polkuja pitkin, mutta joita märkä metsä ja suokin kiinnostavat. Ehdoton swimrun-, OCR/esteratajuoksu- ja polkujuoksusuosikki joka toimii erinomaisesti niin huippujen sprinttisuunnistuksessa kuin metsässäkin.

VJ Irock
Nastaton suunnistuskenkäsuosikkimme, joka on kerännyt valtavaa suosiota myös haastavilla ja teknisillä polkureiteillä, ocr-kilpailuissa sekä swimrun-piireissä.

FQ4A2622
Irock on monipuolinen ja palkittu menijä.

Suunnistuksen erikoiskengät

+ Keveys. Kaikki materiaalit on valittu niin, että kenkämme eivät kerää lisäpainoa kastuessaan vaan sisään pääsevä vesi häviää muutaman askeleen kuluessa.
+ Pito. Pohjan kuviointi ja materiaalit tarjoavat loistavaa pitoa.
+ Tähtinastojen tuoma pito. Tähtinastamme eivät ole normaaliin tapaan pyöreitä vaan kantikkaita. Ne on valmistettu samasta materiaalista kuin auton talvirenkaan nastat. Lisäksi nastat on aseteltu pohjaan huolella: yksi nasta keskellä kengän pohjaa tarjoaa pidon myös astuessasi kaatuneen puun rungon päälle. Tähtitieteellinen pito on taattu!
+ Suojavuus. Kaikkien kenkiemme sisäsyrjässä on fitlock-vahvike teräviä oksia vastaan. Samoin koko kentää ympäröi vahvike joka suojaa metsän risuilta.
+ Suunnistukseen suunnitellut venymättömät ja kestävät materiaalit. Kenkämme pitävät napakkuutensa kaikissa olosuhteissa, myös kastuessaan. Turvallinen ja tukeva meno on siis taattu myös sivurinteissä ja muissa haastavissa paikoissa.
– Jos suunnistat kolme kertaa vuodessa (kahdet iltarastit ja Jukolan), on kenkä kieltämättä kallis. Hyvällä huollolla se kuitenkin säilyy!

VJ Irock 
Nastaton suunnistuskenkäsuosikkimme, joka on kerännyt valtavaa suosiota myös haastavilla ja teknisillä polkureiteillä, ocr-kilpailuissa sekä swimrun-piireissä.

VJ Bold
Maailmanmestareiden valinta. Kevein, kapein, nopein ja pelkistetyin. Jos sinulla on normaali tai kapeahko lesti, kokeile tätä kenkää ja ihastut!)

VJ Integrator 
Maailman myydyin suunnistuskenkä, ehdoton klassikko. Normaali lesti istuu täydellisesti suomalaiseen jalkaan ja pieni vaimemmus tuo mukavuutta matkan tekoon.

VJ Sarva D’vil
Hyvin kevyesti vaimennettu nastalenkkari, jonka materiaali ja rakenne on suunniteltu suunnistukseen. Usean huippusuunnistajan pehmeämpi treenikenkä.

Muut suunnistuskenkämme
Valmistamme kenkiä useilla erilaisilla lesteillä, joten valikoimastamme jokainen löytää sopivan. Muista, että suunnistuskengän tulee olla napakka niin pituus- kuin erityisesti leveyssuunnassa, joten älä yliarvioi omaa lestiäsi.

FQ4A2517
Nastojen sijoittelu on tärkeää. Pohjan keskiosan kaksi nastaa tarjoavat pidon myös kaatuneen puunrungon päälle astuessasi.

Mistä ostaa?

Jos kiinnostuit meidän kengistämme, löydät niitä vielä ennen Jukola-viikonloppua useilta iltarasteilta sekä ensi viikonloppuna esimerkiksi Helsinki Games ja Grano Games -suunnistuskilpailuista Helsingistä ja Tampereelta. Lisäksi Suunnistajan Kaupan kivijalat palvelevat sinua osaavan henkilökunnan kanssa Tampereella, Turussa ja Helsingissä. Myös Jukolassa löydät meidät Suunnistajan Kaupasta erikoistarjouksien kera, tule moikkaamaan jo perjantaina! Tarkat tiedot Suunnistajan Kaupan osaavan henkilökunnan liikkeistä: https://www.suunnistajankauppa.fi/index.html

 

 

Tahko Trail starttaa juhannuksen

Minne suuntaavat viisi yhteisen suunnistustaustan omaavaa nuorta naista juhannuksen viettoon? Ensin suunnitelmissa oli vain perinteinen mökkeily, mutta juhannusperjantaina Tahkolla juostava Tahko Trail muutti tämän kaveriporukan suunnitelmat astetta sporttisempaan suuntaan. Tahko Trail polkujuoksukisa lupaa tarjota osallistujilleen Suomen pisimmät portaat, vaativan reitin, komeat maisemat ja aivan varmasti myös loistavan tunnelman ja niinpä se kuulostaa erinomaiselta startilta juhannuksen viettoon.

IMG_3702
Järviä ja hienoa metsää; ehtaa suomalaista kansallismaisemaa.

Vuodet ovat vieneet nuorten sarjoissa ennen niin tasaväkistä porukkaa eri suuntiin urheilusatsauksessa, mutta se ei suunnitelmaa hidasta: ”Porukkamme on eritasoinen; on kaksi tuoretta SM-mitalistia, telakalta palaileva juoksutykki sekä kaksi enemmän tai vähemmän omaksi ilokseen liikkuvaa harrastelijaa. Tahko Trail tarjoaa silti kaikille oman haasteensa, sillä tarjollahan on lyhyempikin matka 5 kilometriä ja pidemmällä matkallakin vauhdin saa ihan itse määrittää”, pohtii 23 kilometriä jo hieman jännittävä Tytti Kirvesmies.

Tahko Trail toimii hyvänä juhannuksen käynnistäjänä, vaikkakin vaarana on lievä väsymys perjantai-iltana. ”Odotan Tahko Traililta vaativaa reittiä, jossa ei ilmaisia metrejä jaeta. Kauniit maisemat ja hyvä jengi motivoi valitsemaan tällaisen juhannus-suunnitelman”, Henna-Riikka Haikonen perustelee astetta erilaisempaa suunnitelmaa. Anna Närhi on samoilla linjoilla: ”Kivan juhannustunnelman ja hienon metsän lisäksi odotan mielenkiinnolla reitin pitkiä portaita”.

Koko porukan yhteisenä tavoitteena on käynnistää juhannus mukavalla tavalla, eikä kisaan suhtauduta liian vakavasti. Mutta kun kilpaurheilija laittaa numerolapun rintaansa, tulee mukaan aina automaattisesti myös jonkinlaisia tavoitteita. ”Tavoite on nauttia matkasta ja lähteä maltilla liikkeelle niin, että vielä loppumatkastakin on hauskaa”, Anna kaavailee.

Entä miten suunnistuksen keskimatkan tuoreet SM-mitalistit, kultaa napannut Anna ja pronssille suunnistanut Henna-Riikka, näkevät omat menestymismahdollisuutensa kisassa?

”Uskon suunnistajien olevan kisassa vahvoilla. Mäkinen reitti, alamäet ja epätasainen alusta suosivat suunnistajien lihaksistoa”, Henna-Riikka spekuloi. Myös Anna uskoo reitin sopivan suunnistajille erinomaisesti: ”Lihaskestävyys on kovilla noin pitkälle matkalla maastossa ja noilla noususummilla. Uskon, että meidän maastojuoksutaidoilla voi säästää energiaa merkittävästi”.

Tahkon reitit tulevat haastamaan juoksijat korkeuserojen lisäksi paikoin myös teknisyydellään. Millä kengillä matkaan siis lähdetään? ”Itselleni Sarva Amakset ovat varmin valinta, sillä ne tarjoavat erinomaisen pidon pienellä vaimennuksella. Jos sattuu huono tuuri ja oikein märkä keli, kallistun Irockeihin”, Tytti ennakoi.

IMG_0840
Tällä porukalla on kokemusta haastavasta alustasta. Onneksi ihan näin kivikkoisiin rinteisiin ei Tahkolla taida joutua.

Pelkkää urheilua ei tämän porukan juhannus tule olemaan, sillä suunnitelmissa on jatkaa juhannuksen viettoa joko Tahkon juhannusfestareilla tai kurvaista mökille saunaoluiden pariin. Ei väliä kumpi suunnitelmista ohjelmaa valikoituu, tarjoaa Tahko Trail juhannuksella varmasti hyvän startin. ”Odotamme hyvin järjestettyä tapahtumaa, sillä kun suunnistajat ovat puikoissa niin tuppaa tulemaan hyvää jälkeä”, Anna virnistää lopuksi.

VJ Sarva on yksi Tahko Trailin yhteistyökumppaneista. Jos juhannussuunitelmasi ovat vielä epäselvät, mukaan Tahkolle ehtii ilmoittautua 15.6. asti: http://tahkotrail.fi. Tahkolla törmätään!

/Tytti

Muutoksia minun makuuni

Aurinko lämmittää ja linnut laulavat. Tänä vuodenaikana on helppoa nauttia kisapaikkojen tunnelmasta. Mielenkiintoinen kausi saa taas alkunsa.

Tänä vuonna ei ole tarvinnut pohtia, tuleeko minulle enää uutta kisakautta huipputasolla.

Teksteissäni olen tuonut esiin pohdiskeluani riittämättömyyden tunteesta, halusta olla hyödyksi muille ihmisille ja urheilun roolia tässä kaikessa. Tällä hetkellä olen ainakin huomattavasti enemmän sinut valintojeni kanssa, mikä tekee elämästä paljon helpompaa.

Elämässäni on vuoden aikana tapahtunut melko paljon, enimmäkseen hyviä asioita. Olen löytänyt suurta urheiluiloa kolikon toiselta puolelta eli valmentautumisesta. Viime kesästä lähtien olen toiminut FSO:n (Finlands Svenska Orienteringsförbund) valmentajana. Tällä hetkellä teen töitä puolipäiväisesti ja hyvin vapaalla aikataululla. Itse ehdin hyvin treenaamaan ja työtehtävä antavat juuri sellaisen vastapainon omaan panostukseen kuin haluan.

Pic: Pekka Kinnala
Pic: Pekka Kinnala

Valmentajatyö on avartanut maailmaani monella tavalla. Huomaan yhtäältä, että vielä on paljon opittavaa, mutta toisaalta myös, että pääsee jopa yllättävänkin hyvin alkuun ihmisläheisten perusasioiden kautta. Aito välittäminen, jokaisen yksilön huomioiminen ja oma esimerkki ovat tärkeitä voimavaroja.

Olen myös alkanut arvostaa enemmän omaa urheilu-uraani, kun huomaan kuinka paljon hyötyä siitä on uudessa ammatissani. Koen olevani hyödyksi ja uskon, että urheilujohtaminen voisi tarjota mielenkiintoisia tehtäviä minulle myös tulevaisuudessa.

En kuitenkaan koe olevani vielä valmis oman urheilu-urani suhteen. Ajatukseni selkeytyivät, kun päätin asettaa itselleni ainakin yhden tavoitteen eli mitalin MM-kisoissa vuonna 2019. Tämä tuntui myös enemmän realistiselta tavoitteelta kun selvisi, että palaset loksahtaisivat kohdilleen ja muuttasimme ”takaisin” Turkuun vuodenvaihteessa. Turun ympäristössä pystyn mielestäni paremmin harjoittelemaan ilman kompromissejä ja täällä olemme myös perheenä viihtyneet hyvin.

Samassa yhteydessä sain toisenkin ajatuksen, mikä liittyy valmentautumiseen. Jos haluan nostaa tasoani, siihen saatan tarvita muutosta. Jotta saisin muutoksen aikaan, tarvitsisin valmentajan tukea. Aiemmin toimineet mentorit ovat olleet erittäin hyödyllisiä, mutta nyt halusin kokeilla jotain muuta ja niin tein. Tammikuusta alkaen Salmen Janne on tehnyt minulle harjoitusohjelmaa ja olen tyytyväinen, että uskalsin ehdottaa tätä yhteistyötä.

Olenko sitten saanut vastauksia kysymyksiini? Mistä tunne riittävyydestä tulee? Mistä on oikeasti hyötyä tässä elämässä? Enpä oikeastaan ole, mutta ehkä se ei haittaa. Riippuen keneltä kysyy. Kaikesta voi olla hyötyä, tai sitten ei mistään. Olisiko kuitenkin tärkeintä, että olet itse tyytyväinen tilanteeseesi? Sitä yritän ainakin valmentajana tuoda esille.

De gustibus non est disputandum (makuasioista ei pidä kiistellä).

New challenges, new perspectives and new motivation

In the year 2017 I did not have much success in orienteering but instead the year was full of new experiences for me. It was the first time I had to get a screw into one of my bones, first time I was an expert commentator for orienteering, first time I went on a canoeing trip with crutches and the foot in a cast, first time I was in Tanzania, first time I had to teach biology to a class of 45 students who did only partially understand English and first time I was at an altitude above 4500 meters above sea level.

2017 started with many challenges for me. I got a stress fractur in my left femur in the fall of 2016, so in the beginning of 2017 I struggled to get back into shape for the start of the season. I had a lot of other small injuries during the spring, mostly some acute ones, like tear of muscle fiber and twisted ankle. This was very frustrating to me, because I really wanted to compete. But I tried to keep the motivation high and did a lot of alternative training. It luckily payed off and I started competing again in May. My shape was better than I thought and it all started to look brighter… just until I twisted my foot (on a path! not even in the terrain) during a world cup race in Finland. I broke a metatarsal bone in my foot and it had to be put in cast. This was a really tough one to accept. I had just fought my way back and was now facing a new and very long rehabilitation period. And I could just as well forget all about the plans I had for the summer (because they did of course involve a lot of running and orienteering!).

My first competition in 2017: selections races for WOC 2017 (photo credit: WOC2017 organizers).
My first competition in 2017: selections races for WOC 2017 (photo credit: WOC2017 organizers).

Unfortunately, the two pieces of my bone didn’t want to find each other so they had to be put together with a screw. This prolonged the time I had to be casted and go around with crutches. Luckily, I got pretty good with the crutches and in the end, I was able to walk 2 km without breaks. It maybe doesn’t sound like much, but it was actually very tough! I tried not to let the crutches stop me from doing too many things and I was e.g. on a canoeing trip where I slept in tent. During the summer I did not feel motivated for training. The way back to being one of the best orienteers in the world seemed very long after 10 weeks with the foot in cast. Fortunately, I had something very good to look forward to: 3½ months in Tanzania together with my boyfriend, Søren.

Enjoying the Danish summer despite a broken foot. (photo credit: Jonas Munthe)
Enjoying the Danish summer despite a broken foot. (photo credit: Jonas Munthe)

I took time off study to go to Tanzania to teach at a local government school in the town Karatu in the northern part of Tanzania. After many years of training and studying in Aarhus I needed new experiences, and for sure I got that. It was a very big challenge to teach because many of the students didn’t understand English very well and most of them didn’t have books. I really had to be patient and creative in my teaching and I learned a lot from it and developed many personal skills.

Running didn’t have much focus when I was in Tanzania but I started running a little again and enjoyed every run. My focus during the stay was to get as many experiences as possible. Not all were pleasant experiences because some people were living under very tough conditions but in general I experienced so much happiness. People were very good at being happy about life and not stressing around trying to get too much done in too little time. I think many Europeans could learn a lot from this and it definitely gave me inspiration to be more present and enjoy all the good things around me. Also, I didn’t tell the people I met in Tanzania that I was a former world champion in orienteering and it was nice to be acknowledged for other things that I am good at. This I must remember when things are tough in orienteering; I am a lot more than a good orienteer.

Above the clouds at Mt. Meru.
Above the clouds at Mt. Meru.

During my stay in Tanzania I also got a good change to figure out what I missed about not being home in Aarhus and doing elite sport. I really started to miss competing and training towards a goal. It was not so much about winning but I realized that I miss being in the game and in the process of trying to develop my skills so that I have the possibility to make top level performances.

So, now I am back home in Aarhus and have started training and studying again. I feel very motivated for getting back at the top level because I just love competing and giving my all to achieve top performances. I have got some new perspectives on life and have got more aware of what drives me. I enjoy the road to the goals and I will try remembering to stop once and then to really enjoy. It is a privilege to be able to spend so much time on the sport that I love!

First competition in Denmark in 2018.
First competition in Denmark in 2018.

 

Vamma, syviä mietteitä ja seurasiirto. Miten menee Miika Kirmula?

Tulevalle kaudelle Kalevan Rastin väreihin siirtyvä nuori suunnistajalahjakkuus Miika Kirmula on ollut viime vuosina yksi suomalaisen suunnistuksen kuumimpia tulevaisuuden nimiä. Nuori mies loisti kuitenkin poissaolollaan viime syksyn kisoissa ja ilmestyi takaisin otsikkoihin kuumaakin kuumemman seurasiirron saattelemana. Kysyimme Miikalta mitä tällä hetkellä oikein on meneillään.

Emme löytäneet sinua loppukauden tuloslistoista. Mihin katosit kesällä Miika Kirmula?

MM-viestin jälkeen en loppukaudella juossut enään yhtään kisaa. Oli kaikinpuolin todella kova paikka itselle. Juuri kun oli päässyt juoksemaan suht normaalisti vaikean talven jäljiltä, niin matto vedettiin alta. Jouduin menemään liian limiteillä, kun aloitin juoksuharjoittelun vasta helmikuussa. Kyllä sitä vaan silti pääsi kohtuulliseen kuntoon 90 tunnin juoksu/suunnistusmäärällä marraskuusta heinäkuuhun. Tosin aika hurjalla motivaatiolla tuli tehtyä kaikkea muuta harjoittelua, joka tekikin tulosta.

Minkälainen vaiva sinulla siis tarkemmin ottaen oli?

Lonkankoukistajan ja reisiluun kanssa oli ongelmaa, eli juoksussa nivusessa ja osittain pakarassa oli kipua.

Miten maltoit lopettaa kauden kesken ja miten käsittelit tuota vastaiskua?

Yhteistuumin sitten tehtiin päätös lääkärin kanssa, että nyt hoidetaan kaikki ajan knssa kuntoon. Teki kyllä tuolloin hyvää olla hetken aikaa vanhempien kanssa mökillä ja mietiskellä asioita. Tähän mennessä yksi selvästi vaikempia hetkiä urallani. Oli vaikea päätös lopettaa kausi ajoissa, mutta uskon sen olleen lopulta oikea ratkaisu. Hirveästi ei tullut seurattua myöskään kisoja loppukesästä.

miika

Millä ajatuksin suuntaat tulevaan?

No nyt kaikki näyttää hyvältä! Itsellä seuraavana isona tavoitteena on Norjan MM-kilpailuissa top 6. Onhan tässä välissä vielä vaikka mitä tärkeitä kisoja, mutta sitä kohden mennään. Ensi kaudella luonnollisesti EM- ja MM-kilpailut, viime vuoden pitkän 19. sijaa lähden hilaamaan lähemmäksi kärkeä, tavoitteena olisi olla hyvin lähellä 10 kärkeä.

Miltä talven harjoituskautesi näyttää?

Vielä tässä vaiheessa talvea tulee harjoitteluna tehtyä paljon muuta kuin juoksua. Totesin tämän viimekaudella hyväksi asiaksi, joka vei kokonaisuutta eteenpäin ja auttaa varmasti vammojen minimoinnissa. Talven leiritystä olen suunnitellut seuraavasti: tammikuussa 2 viikkoa Espanjassa ja 1 viikko Lapissa hiihtäen, helmikuussa 1,5 viikkoa Portugalissa ja 1 viikko Espanjassa ja vielä maaaliskuussa 1 viikko Ranskassa ja 1 viikko Sveitsissä.

Kuulostaa ihan ammattiurheilijan elämältä! Kutsuisitko itseäsi tällä hetkellä ammatilaiseksi?

Työnantajani Puolustusvoimat mahdollistavat kyllä panostamisen täysillä urheiluun ja pystyy elämään täysillä urheilun ehdoilla miettimättä liikoja pieniä asioita kuten taloutta.

Seurasiirtosi on varmasti yksin talven kovimpia uutisia suunnistusrintamalla. Avaisitko meille seurasiirtosi taustoja ja odotuksia tulevasta?

Koin nyt ajan olevan sopiva kokeilla jotain uutta, jotta ei joudu sitten myöhemmällä iällä katumaan ettei kokeillut kaikkea. Niitä asioita yleensä varmasti katuu tulevaisuudessa joita ei kokeillut. Aika vähän vasta ehtinyt olla porukan kanssa tekemisissä, mutta moni on entuudestaan jo tuttu ja hyviä tyyppejä kaikki! Helmikuun alussa Portugalin leirillä pääsee sitten tutustumaan vielä lähempää toimintaan. Käväisin jo tosin Latviassa lyhyellä leirillä Kalevan Rastin pienellä porukalla

AngAsta tottakai jää kaipaamaan mahtavia kavereita ja kokonaisuudessaan hyvää porukkaa, mutta ovathan he edelleen olemassa vaikka paidan väri onkin vaihtunut.

 

Swimrun – laji, joka koettelee fysiikkaa, yhteistyökykyä ja henkistä kanttia

Team VJ-SPORT kilpailee Porkkala Swimrunissa la 22.7. Tiimissä kisaavat entinen maajoukkueuimari Juha Lindfors ja entinen huipputriathlonisti Mika Luoto. Molemmat ovat jo kokeneita Swimrun -urheilijoita, sillä kumpikin on sijoittunut 10:nen joukkoon swimrunin maailmanmestaruuskilpailuissa, ÖtillÖ- kisassa. Mikan sijoitus on viime vuodelta (7.) ja Juhan edelliseltä vuodelta (10). Tällöin heillä oli kuitenkin eri parit, joten Porkkalassa on mielenkiintoista nähdä, miten parin yhteistyö toimii ja kannattaako sitä mahdollisesti jatkaa muissakin kisoissa.
Juha jatkaa joka tapauksessa kauttaan tänäkin vuonna ÖtillÖ- kisaan, jossa hän kilpailee vakioparinsa Armin Hummelin kanssa. Mikalla kisa jää ainakin tällä kertaa väliin, joten Porkkala jää kauden pääkisaksi swimrunissa tänä vuonna.

IMG_5439

Swimrunissa parin välinen yhteistyö ja yhteisymmärrys ovat avainasemassa. Tämä koskee sekä huipputason kilpailijoita että aivan aloittelevia swimrun- kuntoilijoita. Vaikka molemmat kilpailijat olisivat hyvin valmistautuneet kilpailuun ja olisivat hyvässä fyysisessä kunnossa, voi kilpailu kaatua tai ainakin menettää osan hauskuudestaan, jos kilpailijat ovat niin sanotusti eri kartan sivulla. Toinen kilpailija ei voi hoputtaa liikaa toista tai hermostua, jos toisella on menossa heikompi vaihe kisassa tai ongelmia välineiden tai energian kanssa. Toista ei myöskään missään nimessä saa jättää liian kauaksi uinti- eikä juoksuosuudella. Hyvä väline parien välisten vauhtierojen tasaamiseksi on kuminauha, jolla toinen voi vetää toista uinnissa tai juoksussa. Liian epätasaisten kilpailijoiden eroa sillä ei kutenkaan pysty tasaamaan. Jos parien välinen vauhtiero on kovin suuri, pitää molempien päättää että kisassa edetään suosiolla hitaamman urheilijan vauhtia. Yhdessä suoritetut treenit auttavat yleensä huomaamaan, millaista vauhtia kumpikin pystyy vedessä tai maastossa etenemään. Yhteisharjoitukset ovat toki muutenkin mukavia ja nostavat hyvin urheilijoiden kuntoa.

Miten Juhan ja Mikan välinen yhteistyö tulee toimimaan, jää nähtäväksi itse kisassa.
Edellytykset toimivaan yhteistyöhön on kuitenkin olemassa. Molemmat tiimin jäsenet ovat kilpailleet huipputasolla rajussa yksilölajissa, joten lähtökohta urheiluun on melko samanlainen. Molempia miehiä swimrunissa kiehtoo se, että se on luonteeltaan hyvin erilaista kuin aiemmat lajit, mutta tarjoaa kuitenkin sopivasti sekä fyysistä että henkistä haastetta. Ja kuitenkaan se ei ole samanlaista yksinäistä puurtamista, sillä vaikka swimrunissa kisaisi tosissaan ja taistelisi hyvistä sijoituksista, tehdään se aina yhdessä parin kanssa. Oleellista on huolehtia myös parin jaksamisesta ja kannustaa tätä vaikeiden vaiheiden yli. Niinpä kisan läpivieminen onnistuneesti vaatii tavallaan enemmän kuin yksilökisassa, mutta on samalla myös palkitsevampaa ja huomattavasti hauskempaa.

Uskon, että parin mukanaolo kisassa laskee huomattavasti aloittelijoiden kynnystä osallistua swimrunkisoihin. Vaikka matkat ja reitit olisivat rajun tuntuiset yksikseen suoritettaviksi, saattavat ne parin kanssa tuntua mahdollisilta- ja pienen treenauksen jälkeen hyvinkin saavutettavilta. Ja kuitenkin onnistuneen kisan jälkeen jää käteen yleensä yhteinen onnistumisen ilo ja pieni nälkä jostain pidemmästä/kovemmasta kisasta.
Kaiken lisäksi swimrun, toisin kuin joku lajia kokeilematon ehkä voisi kuvitella, on yllättävän luonnollista ja luonnonmukaista liikuntaa. Siinä edetään yleensä melko suoraviivaisesti maata pitkin ja kun eteen tulee vesistö, ylitetään se mahdollisimman sujuvasti, jonka jälkeen jatketaan taas kuivalla maalla. Kun suorituksessa (kisassa tai treeneissäkin) pääsee vauhtiin, ei lajin vaihto tunnu millään lailla erikoiselta eikä mukana olevia varusteita enää meinaa edes huomata. Ja mikä parasta, swimrun on niin vaihtelevaa että parin, kolmen tunnin suoritus menee kuin itsestään- kellon tai energian kulumista tuskin huomaakaan. Varsinkin, kun lajia pääsee usein harrastamaan mahtavissa maisemissa ja maastoissa, joihin ei muuten tulisi lähdettyä.

/Mika Luoto ja Juha Lindfors, Team VJ-SPORT

Bring it on

I wake up and I stand up next to the bed. I ask myself: ”How are my legs feeling?”. I know it’s a stupid question, it’s already the 11th of July and I can’t do anything about it. Today is the middle distance final at JWOC, the first medal race, and I have been preparing for months. So for now, it’s all about focusing on what to do in the forest!

JWOC in Tampere in Finland will be my fourth and last JWOC. JWOC has been my main focus during the last years and this year has been no different. During those tough interval sessions in the winter, I have been thinking about how the JWOC-races will be: how I will focus before the race, how I will attack the difficult controls, how I will plan the long route choice legs and how I will suffer in the last uphill. But also about how happy I will be if I succeed and how sad I will be if I don’t. I have had the chance to experience both feelings and I know which one I would choose to have in Tampere in the second week of July.

 

JWOC Long simulation, before the start
JWOC long simulation training in a forest south of Stockholm in November. Hope for better weather at JWOC!

The nice thing about your own performances is that you have the chance to decide the outcome by yourself. That is not the case for results, they depend on a lot of different other factors which you can’t influence, mainly what the other runners do! So to have the chance to decide my own performance I try to be as well prepared as I can be. I have been to two camps in the Tampere region and I have been searching for relevant terrains close to my home in Huddinge, Stockholm. I will also try to prepare as good as possible physically, to have a good feeling in my legs the day of the race. But for me, it’s more important to prepare mentally, to get in the race mode and to focus on what I will do in the forest.

All three JWOCs I have been on have been situated in winter resorts: Borovets in Bulgaria 2014, Rauland in Norway in 2015 and Engadin in Switzerland 2016. This year will be different, there are no high mountains in Tampere and there are no ski slopes in the terrain. Uphill running will be in less focus than last year in Switzerland, this year there will be more focus on running in soft and uneven ground, not seldom with a few branches here and there. Precise navigation in terrain where the features are not always so distinct will be important! I look forward to meeting the terrains in Tampere because they are quite similar to the ones I have at home, and they look really challenging. And of course, the factory for VJ shoes is just outside Tampere, so they are tested here and suits well in this terrain!

 

cof
Training camp in Tampere in June

 

However, there will be a great portion of anxiety! Have I been training well during the winter? Am I really prepared for what is waiting? What if I fail? I believe this is part of working towards a goal, the bigger the goal, the greater these feelings! I look forward to both positive and maybe some negative feelings during the JWOC week, so bring it on!

 

One minute left, I have recieved my control description from an organizer and in 55 seconds I will be holding my map upside down on a table and an organizer will hold my shoulder to make sure I don’t start too early. I breathe in heavily and I relax, I repeat to myself what I will focus on in the forest. I start and I flip my map, this is what I have been looking forward to!

/Simon

Joensuu-Jukola

”Kuten tavallista, Venlojen viestissä oli lämmintä ja niin kuivaa, että kieli tarttui kitalakeen jo puolimatkassa k-pisteelle. Joukkueemme aloittajalla, Emmalla oli ollut hieman vaikea aloitusosuus ja vaihdoimme kakkososuudelle lähes kahdeksan minuuttia kärjen perässä. Alice nosti sijoitustamme kakkososuudella, mutta hänkään ei ollut aivan tyytyväinen suoritukseensa. Kolmannella osuudella Helena oli tekemässä jo kanuunajuoksua, mutta matkalle sattui kuitenkin yksi virhe. Pääsin ankkuriosuudelle sijalla 26, 14:41min kärjen perässä. Ei tietenkään sellainen alku, mitä olimme toivoneet, mutta olin silti motivoitunut tekemään hyvän suorituksen joukkueeni puolesta.

Radan loppuosa oli juoksupainotteinen ja loppusuora ihan kamalan pitkä. Saavuin maaliin sijalla 18., tyytyväisenä omaan suoritukseeni ja iloisena siitä, että selvisimme kuitenkin 20. parhaan joukkoon. Oli mukava juosta ankkuriosuutta, kun kroppa tuntui pirteältä. Tuntui hienolta, että suoritukseni ankkuriosuudella oikeutti 10.  parhaaseen aikaan kaikkien supertähtien joukossa!

Viikonlopun haasteet eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Olimme päättäneet kasata joukkueen myös Jukolan viestiin. Lidingön naisten joukkueessa juoksivat minun lisäkseni Emma, Anna, Alice, Ebba, Barbora, Linnéa ja Niina. Starttasin kakkososuudelle kun vuorokausi oli jo vaihtunut sunnuntain puolelle. Kaikki Venlojen viestin väsymys oli tyystin kadonnut ja otsalamppujen valossa eteneminen oli aivan yhtä maagista kuin edelliselläkin kerralla. Teki ihan mieli kiristää vauhtia, vaikka edessä olikin pitkä osuus.

Radan loppuosassa iski väsymys. Onneksi loppurata oli helppoa ja onneksi minun ei tarvinnut välittää siitä, kuinka monta miestä ohitseni painalsi loppusuoralla. Se ei todellakaan ollut tärkeää. Olin juuri saanut kokea taianomaisen yön metsässä. Tämä kokemus säilyy muistoissa pitkään.”

Alkuperäinen teksti

Venla var som vanligt varmt och torrt. Tungan ville klistra sig fast i gommen redan halvvägs till startpunkten. I år var dock startpunkten rekord(?)-långt bort från växlingsplanket. Men för en gångs skull störde det mig inte alls utan jag använde i stället tiden till att i lugn och ro hinna kolla igenom banans alla sträckor.

Emma hade en tung förstasträcka, det blev en del misstag och hon växlade som 67a, 7.54min efter täten. Alice plockade 27 platser, men var inte heller nöjd med sitt genomförande och tappade lite tid så att vi efter 2 sträckor var 12.33min efter. Helena hade ett kanonlopp på gång, och även med den där missen plockade hon 14 platser och skickade ut mig som 26a, 14.41min efter. Såklart inte den inledning vi i laget hade hoppats på, men ändå kände jag en sån glädje och motivation att få gå ut och springa sista sträckan och försöka göra det riktigt bra.

venlalidingö

Jag är så imponerad av de andra tjejernas inställning och attityd trots besvikelse över sin egen prestation. Det är så strakt att lägga sitt eget lopp bakom sig så fort efter målgång och kunna gå tillbaka till tältet och ge små tips och positiva ord till de som inte ännu sprungit. Så för mig kändes det precis som vanligt att ge mig ut i skogen. Kanske aningens mindre nervös, vilket jag kanske ska försöka återskapa tills nästa gång jag får gå ut i den riktigt hetluften, men minst lika motiverad att springa bra för mitt lag.

Väl framme vid startpunkten hade jag glömt hur torr jag vari i munnen och hur varmt det var med den där extra nummerlappsvästen som de första 30 lagen måste bära. Nu kände jag mig bara pigg och stark. Tog mig uppför sluttningen i sicksack mellan löpare som precis gett sig ut på tidigare sträckor i stafetten. För även om vi i vårt lag tycker att 15 minuter efter täten är en hel oändlighet i vår värld så är det ingenting för den stora massan på Venla.

Med drygt 1200 lag till start är faktiskt de flesta lagen varvade av täten redan efter tre sträckor. Det ger lite perspektiv. Så att springa sista sträckan på Venla är en speciell upplevelse i jämförelse med många andra stafetter under året. Framförallt på grund av två saker; alla andra löpare från tidigare sträckor som är ute i skogen, och spåren. Spåren är trevliga att ha, det går fort och är inte lika jobbigt att springa i dem som bredvid i det höga blåbärsriset. Men man måste också vara medveten om vad de gör med din löphastighet och risken att dra snett. Det är lät att tro att man inte sprungit så långt som man faktiskt har för att det är så mycket mer lättlöpt i spåret, och det är väldigt lätt att missa att ett spår som verkar ha rätt riktning egentligen gå lite snett och det kan enkelt bli ett parallellfel.

Till en början reflekterade jag inget över löparna runt omkring mig. Man märker ganska snabbt på farten om det är någon som springer samma sträcka. Men jag såg ingen sådana så jag fortsatte med mitt och tryckte på bra med löpningen. På väg upp mot 2an ser jag Orion och får lite positiv feedback på att det går ganska snabbt idag. Går ikapp och ifrån på eget stråk mot 3an. Gör dock en liten krok där och efter att ha fått mina gafflingar nere i den gröna sluttningen är jag återigen bakom Orions blå byxor.

Nästa sträcka är mer löpbetonad, jag har kort gaffel och kan gå ifrån. Kommer ikapp nästa gäng som måste vara sistasträckslöpare och här går det i en bra fart. Hamnar bakom Lillomarka några kontroller i den detaljrika sluttningen men vi delas upp av gafflingarna och jag gör en sväng på min kontroll. Ser GMOK lag 2 som jag sprungit om tidigare i sluttningen och nu märks det också tydligt att vi går in i den delen av banan som bara sistasträckan har. Både folket i skogen och spåren försvinner.

Vi delar på oss på långsträckan men är ihop igen vid kontrollen. Här är också Järla och jag inser att det troligtvis kommer att bli en hård fight mot Karolin Ohlsson på den löpbetonade avslutningen. Får dock behålla ledningen i vår lilla klunga ända tills vi är ute på stigen och på väg mot sista kontrollen. Ett tag tror jag ändå att jag har något att sätta upp mot Karros snabba ben, och det känns lite coolt att springa en lång stigsträcka mot sista kontrollen axel mot axel. Men när hon gör ett sista ryck har jag ingen chans och hon bara svävar ifrån med massor på det långa upploppet. Ett helt fruktansvärt långt upplopp. Går i mål som 18de lag och är nöjd med min sträcka. Kul att vi ändå klarade av topp 20, som får gå upp på scenen och få pris, och kul med en kropp som kändes pigg och stark! Nöjd också med att vara 10de på sträckan, mot alla världsstjärnor.

Helgens utmaningar och äventyr slutade inte med målgång på sista sträckan i Venla. Efter mat, dusch, prisutdelning, tillbaka till boendet, mer mat, en kort liten vila på sängen och utfärd till arenan var det dags igen. 7 tuffa tjejer i Lidingö lag 4 var redo att ta sig an Jukola. Laget bestod av Emma, Anna, Alice, Ebba, Barbora, Linnéa och Niina. Jag skulle alltså ut på den 14,3km långa andrasträckan.

jukolaLidingö

Emma fick ett lite sämre utgångsläge i den här starten, med startnummer 936, än vad hon haft på Venla med nr 8. Men detta klarade hon med bravur och växlade efter 1.40h löpning ut mig kl 00.40 på lördagskvällen (söndagsmorgonen?). Det var lika enormt häftigt som jag mindes det från senaste jag sprang herrkavlen på Jukola. Tröttheten efter Venla var som bortblåst och ersatt av total glädje och eufori. Den ljumna nattluften, pannlampans sken, sluttningen full av löpare och lampor som sträcker ut sig framför en. Kunde inte låta bli att ta i lite. Fast jag visste att det skulle bli en lång sträcka och det var viktigt att jag hade energi kvar till att orka fokusera och genomföra hela loppet stabilt.

Långsträcka till 1an och jag passerade en hel del löpare. Men blev också passerad av ganska många som verkade inse att det var en tjej i lila tröja och rosa tights som just sprungit om dem. Var så uppslukad av känslan man får av att springa fort i skogen på natten att jag inte riktigt hade koll på avståndsbedömningen och gick igenom grönområdet ett hack för tidigt in mot kontrollen. Blir ganska osäker och får ta ett stopp för att reda ut vad jag gjort men förstår ganska snabbt och kan ta min kontroll, dock med en ganska så stor extra sväng. Men vad gör det? Springer bra och plockar lag medan banan fortsätter söderut.

Det var lätt att springa om på stigarna till 1an, men i skogen är det svårare och jag gör hela tiden små avstickare ut från spåret för att ta en eller två platser i ledet. Har inte tålamod till att ligga bakom. Men det tar lite på krafterna och när vi börjar vika av norrut igen börjar jag känna mig sliten. Har just kommit ikapp en klunga som hållen min fart och lägger mig i ledet för att spara energi. Tänker att nu kan det inte vara allt för långt kvar, bara hem igen. Viker upp kartan och ser att det visst var en hel del mer än bara raka vägen hem. Dessutom över det stora berget, två gånger.

Har en liten svacka fram till vätskan vid kontroll 17, men tar en gel och får tillbaka lite av energin. Får också leda en liten klunga prickfritt genom mina gafflingskontroller i den svåra sluttningen och bara det ger energi så det räcker till för att orka kämpa sig över höjden en gång till och ner på andra sidan. Sätter många kontrolltagningar riktigt bra, men så till kontroll 25 drar jag alldeles för långt höger och tycker ganska länge att allt stämmer bra när jag går över bäckarna, bara det att jag har helt fel riktning. De där lömska spåren fick också mig tillslut. Skönt med en lätt avslutning. Nu är jag trött. Skönt också att jag kan strunta helt i hur många killar som springer om på upploppet. Det är inte det som är det viktiga. Jag har haft en helt magisk upplevelse ute i skogen och den kommer jag att minnas länge.

/Anna