Muutoksia minun makuuni

Aurinko lämmittää ja linnut laulavat. Tänä vuodenaikana on helppoa nauttia kisapaikkojen tunnelmasta. Mielenkiintoinen kausi saa taas alkunsa.

Tänä vuonna ei ole tarvinnut pohtia, tuleeko minulle enää uutta kisakautta huipputasolla.

Teksteissäni olen tuonut esiin pohdiskeluani riittämättömyyden tunteesta, halusta olla hyödyksi muille ihmisille ja urheilun roolia tässä kaikessa. Tällä hetkellä olen ainakin huomattavasti enemmän sinut valintojeni kanssa, mikä tekee elämästä paljon helpompaa.

Elämässäni on vuoden aikana tapahtunut melko paljon, enimmäkseen hyviä asioita. Olen löytänyt suurta urheiluiloa kolikon toiselta puolelta eli valmentautumisesta. Viime kesästä lähtien olen toiminut FSO:n (Finlands Svenska Orienteringsförbund) valmentajana. Tällä hetkellä teen töitä puolipäiväisesti ja hyvin vapaalla aikataululla. Itse ehdin hyvin treenaamaan ja työtehtävä antavat juuri sellaisen vastapainon omaan panostukseen kuin haluan.

Pic: Pekka Kinnala
Pic: Pekka Kinnala

Valmentajatyö on avartanut maailmaani monella tavalla. Huomaan yhtäältä, että vielä on paljon opittavaa, mutta toisaalta myös, että pääsee jopa yllättävänkin hyvin alkuun ihmisläheisten perusasioiden kautta. Aito välittäminen, jokaisen yksilön huomioiminen ja oma esimerkki ovat tärkeitä voimavaroja.

Olen myös alkanut arvostaa enemmän omaa urheilu-uraani, kun huomaan kuinka paljon hyötyä siitä on uudessa ammatissani. Koen olevani hyödyksi ja uskon, että urheilujohtaminen voisi tarjota mielenkiintoisia tehtäviä minulle myös tulevaisuudessa.

En kuitenkaan koe olevani vielä valmis oman urheilu-urani suhteen. Ajatukseni selkeytyivät, kun päätin asettaa itselleni ainakin yhden tavoitteen eli mitalin MM-kisoissa vuonna 2019. Tämä tuntui myös enemmän realistiselta tavoitteelta kun selvisi, että palaset loksahtaisivat kohdilleen ja muuttasimme ”takaisin” Turkuun vuodenvaihteessa. Turun ympäristössä pystyn mielestäni paremmin harjoittelemaan ilman kompromissejä ja täällä olemme myös perheenä viihtyneet hyvin.

Samassa yhteydessä sain toisenkin ajatuksen, mikä liittyy valmentautumiseen. Jos haluan nostaa tasoani, siihen saatan tarvita muutosta. Jotta saisin muutoksen aikaan, tarvitsisin valmentajan tukea. Aiemmin toimineet mentorit ovat olleet erittäin hyödyllisiä, mutta nyt halusin kokeilla jotain muuta ja niin tein. Tammikuusta alkaen Salmen Janne on tehnyt minulle harjoitusohjelmaa ja olen tyytyväinen, että uskalsin ehdottaa tätä yhteistyötä.

Olenko sitten saanut vastauksia kysymyksiini? Mistä tunne riittävyydestä tulee? Mistä on oikeasti hyötyä tässä elämässä? Enpä oikeastaan ole, mutta ehkä se ei haittaa. Riippuen keneltä kysyy. Kaikesta voi olla hyötyä, tai sitten ei mistään. Olisiko kuitenkin tärkeintä, että olet itse tyytyväinen tilanteeseesi? Sitä yritän ainakin valmentajana tuoda esille.

De gustibus non est disputandum (makuasioista ei pidä kiistellä).

  • img_9453

    Fredric Portin Paimion Rastin väreissä juokseva maajoukkuesuunnistaja, joka on oppinut sen, että aina voi oppia lisää. Tulevaisuudessa Fredric haluaa opetella nauttimaan intohimostaan suunnistuksesta myös MM-tasolla, jolloin pakkopulla toivottavasti muuttuu mitalikakuksi.